Lasten- ja nuortenkirjailija Mari Kujanpää saa synkkäänkin tarinaan valoa

Mari Kujanpää tunnetaan lasten- ja nuortenkirjailijana, jolla on taito tarinoida elämän nurjista puolista kevyellä ja samaistuttavalla otteella.

– Mielestäni lastenkirjaan ei sovi toivoton lopetus, vaan siinä täytyy olla jotain valoisaa.

Kujanpään kirjoissa onkin käsitelty esimerkiksi turvattomuutta ja kiusaamista niin uskottavasti mutta herkästi, että vuonna 2009 julkaistu lastenromaani Minä ja muro (Otava) valittiin Finlandia Junior -palkinnon voittajaksi. Kirjasta tehtiin myös näytelmä Kansallisteatteriin ja suunnitteilla oli kiinankielinen käännös.

Kiperien aiheiden teema jatkuu myös kesällä ilmestyneessä nuortenkirjassa Susiraja (Otava), joka on selviytymistarinaksikin luonnehdittu kertomus nuoren uupumuksesta. Kirjassa pohditaan myös luontoarvoja ja susikeskustelun herättämää kiihkoa.

Kujanpää tarttuu mielellään sellaiseen, mistä muut eivät kirjoita. Nyt työn alla on helppolukuinen lastenkirjasarja, jossa iloinen sisaruskolmikko leikkii keväisellä jäälätäköllä, perustaa kotikylpylän ja käy ohimennen kirkossa. Trilogian aloittava Kamulan kolmikko – Ananaksia, kotikylpylä ja jäälätäkkö (Otava) julkaistaan tammikuussa 2027.

– Tuntuu, että nykyään uskonto on jotenkin kielletty aihe. Tämä on oma pieni protestini uskonnon vieroksumiselle.

Rumuuspäiväkirjassa (Otava, 2023) Kujanpää näytti, kuinka rohkeudella ja oman tiensä löytämisellä voi selvitä koulumaailman julmuuksista.

– Nuorten ulkonäköpaineista puhutaan tosi paljon ja tuntuu, että ne alkavat aina vaan nuorempina. Halusin osallistua keskusteluun kirjoittamalla kirjan.

Rumuuspäiväkirja käännettiin viroksi, ja Saaremaalla sijaitseva Kuressaare Teater teki siitä näytelmäsovituksen, jonka kirjailija kävi itsekin katsomassa, vaikkei vironkielisestä esityksestä mitään ymmärtänytkään.

– Onneksi tiesin, mihin näytelmä perustuu.

Mari Kujanpäälle kirjailijan ura on ollut unelmien täyttymys, joka on tuonut hänelle huikeita elämyksiä ja onnistumisen tunteita, mutta mukaan on mahtunut myös pettymyksiä, ikäviä arvosteluja sekä kirjoittamisen tuskaa ja menestymisen paineita.

Kirjailijan täytyy kestää mutta olla itsekin valmis muuttumaan. Kun Kujanpään esikoinen Tilda ja Hilda salatun maassa (Otava) ilmestyi vuonna 2003, etsittiin arvostelua paperilehdestä ja kirjamessuille mentiin jos pyydettiin.

Some-aikana on hallittava näkyvyys ja itsensä markkinointi. Kirja-arvioita löytää helposti, samoin kuin haukut ja moitteet. Lukeminen on vähentynyt ja kirjojen kulutus muuttunut, mutta äänikirjapalvelut uhkaavat viedä lopunkin leivän.

Kujanpäätä kuitenkin palkitsee ajatus siitä, että kirjoittamalla hänellä on mahdollisuus muuttaa jonkun lukijan maailmaa vähän paremmaksi.

– Lapsena katsoin kirjastossa sukunimeni ensimmäisen kirjaimen kohdalta, että täältä löytyvät sitten joskus minun kirjani. 

Oripääläisen Mari Kujanpään tuotannosta ja kirjailijan työstä kuultiin Alastaron kirjaston kirjailijaillassa 29.9.2026